Ei minusta ole aurinkoisiin päiviin

Olen alkanut lukea proosarunoja kahviloissa.

Kirjoitin taannoin, että proosarunot ovat yhtä pahoja kuin pitkä proosakin, niihin uppoaa ja niistä ylös noustessa alkaa huimata. Sitten keksin, että kun proosarunoja lukee kahvilassa, taustahäly ja ympärillä olevat ihmiset auttavat säilyttämään yhteyden todellisuuteen eikä kirjan päättyessä enää pyörrytä. Kahvila ympärillä on kuin sukeltajan turvanaru, siihen voi tarttua jos tulee hätä.

Luin eilen Strindbergillä Saila Susiluodon mainion Auringonkierto -proosarunokokoelman, jonka arvostelun voivat asiasta kiinnostuneet lukea vaikka täältä. Pidin siitä paljon. Ihmiset hälisivät pääosin venäjäksi ympärilläni, kivipöydällä paloi tuikku, ulkona oli marraskuu. Minä luin, ja runo runolta helpotuin.

Olen Hetskun tavoin miettinyt viime päivinä, viikkoina, kuukausinakin, paljon sitä, mikä olen. Siis nyt. Ja mikä olin, siis ennen. Ehkä vähän sitäkin, mikä minusta tulee. Siis sitten joskus, huomisen jälkeen. Kuka minut määrittelee, millaiseksi, ja minkälaisin arvosteluin. Tekemisiäni, olemisiani. Tuntemisiani.

Auringonkierto-kokoelmassa on Saila Susiluoto kirjoittanut siitä asiasta näin:

"Tyttö nauraa, sitten sanoo: Minulla on vatsassa kaksi lintua, toinen musta, toinen valkea, ne laulavat lakkaamatta, toinen toisensa päälle. Ei minusta ole aurinkoisiin päiviin, takomaan järkipäitä, kilistämään koruja lanteilla, ei katseenkestävään sydämeen. En hulmua niityillä kukkien kanssa, heilun tuulessa kuin lehdenrepale, puusta pudonnut, itsestäni kauas."

Ei minusta ole. Ja silti olen jotain muuta, jotain ihan yhtä paljon kuin ne, joista on. Huonompaa ei ole, eikä parempaakaan. On vain se, mikä on. Ja se, mikä on, vain on. Ilman positiivista tai negatiivista etumerkkiä, omanlaisensa, hyvine ja huonoineen, hankaluuksineen ja helpotuksineen.

Kirjoitin runon lyijykynällä vihkoon, suljin kirjan, laitoin sen laukkuun, palautin kirjastoon. Illalla näytin runoa kotona.

"Ei sinun siellä niityllä tarvitse ollakaan", minulle sanottiin, "kun sinä voit olla siinä. Siitä voi nähdä kauemmas."

---------

Tänään soi Zen Cafén Tavallaan jokainen on surullinen. Ja yhtä kaltevalla pinnalla.

Vain eri suuntiin.