Syö juo mies nainen

Otsikko on hyvä elokuva, mutta nyt ei puhuta siitä. Ruokajutuista kumminkin.

Yrjänä on alkanut Hesarin kolumnistiksi, katsokaa vaikka. Otin tiedon ilolla vastaan, koska A.W. Yrjänän tekoset ovat pääosin ilahduttaneet minua jo ainakin viidentoista vuoden ajan. En muista, koska aloin kuuntelemaan CMX:ää, mutta lukiossa sitä ei joka tapauksessa vielä tapahtunut.

Tämä huomautus on tarkoitettu eräälle nimeltämainitsemattomalle henkilölle, jonka kanssa käymistäni keskusteluista ensimmäisten joukossa oli noin viisi vuotta sitten käyty väittely siitä, onko CMX angstisten lukiotyttöjen musiikkia vai ns. universaalimpaa kamaa. Myöhemmin nimeltämainitsemattomasta henkilöstä tuli aviomieheni, joka soittaa nykyään kitaralla Ruosteen melkein aina kun nätisti pyytää.

Haastattelussa taiteilija kertoo muun muassa ahdistuvansa ruokaohjeista ja suhtautuvansa melko suurella pieteetillä veitsien teroittamiseen Lisäksi hän tuo julki epäuskonsa karjatalouteen sekaravinnon syömisestä huolimatta.

Kuulostaa jotenkin tutulta. Meillä asuu Yrjänän hengenheimolainen, ja ruuasta ollaan saatu niin kotona kuin kylässäkin aikaan vähintään yhtä kimeä-äänistä väittelyä kuin Yrjänän kolumnin kommenttiboksissa näyttää olevan.

Minä söin eilen pakastimesta otettua kasvissosekeittoa, jossa oli kuorineen keitettyä perunaa, porkkanaa, purjoa ja melko rouhea määrä pippuria. Sekä mustaleimaemmentalia. Pyöristin pippurista soppaa pikku lurauksella kermaa. Lisäksi söin Rezén leipomon ihan älyttömän mahtavaa campaillou-leipää, jonka päällä oli ohut kerros kotitekoista majoneesia ja itse keitettyä sian kieltä ohuina viipaleina. Jälkiruokana mustikka-mansikkakiisseliä anopin keräämistä marjoista.

Mietin syödessäni, että entiseen vanhapiikaelämääni verrattuna syön nykyään kuin kuningatar.

No, ylipäänsä syön kotona, se on jo suuri muutos - siis muutakin kuin juustovoileipiä (Rezén leipä oli ostoslistalla ennenkin!) ja einespunajuurisalaattia. Mutta lisäksi syön aidompaa, terveellisempää, prosessoimattomampaa, itse pyydettyä, tapettua, teurastettua, kerättyä, poimittua, säilöttyä ruokaa. Ei ylimääräisiä E-kirjaimia, pyrkimystä tehomaatalouden ja monopolivähittäistavarakaupan kannattamiseen niin vähän kuin mahdollista, ja lisäksi paljon, paljon parempaa ja kaiken muun hyvän lisäksi huomattavasti halvempaa ruokaa.

Kiitos tästä kuuluu Panulle. Ja osin myös Panun äidille ja isälle, jotka ovat opettaneet poikansa pyytämään, ampumaan, keräämään, poimimaan, säilömään ja valmistamaan kaikesta tästä hyvää ruokaa. Minusta on mahtavaa olla osana tätä kaikkea - vaikka valitettavan usein vain sinä osapuolena, joka astelee paikalle kun ruoka on valmista.

"Olen ihminen, jolle on ilo laittaa ruokaa", totesi Nasu kerran kun mietittiin, miten kukakin voi olla hyödyksi eräissä kekkereissä. Lohduttaudun tällä - ja sitä paitsi, onhan siinäkin virkaa kerrakseen.

---------

Tänään soi tietysti CMX. Ainut ruoka-aiheinen biisi, joka tuli mieleen, oli Musiikin ystävälliset kasvot, sillä siinä mainitaan termi Lihakirja. Karjutaan, itse asiassa.

Tai onko se nyt sitten ruoka-aihe. Mene tiedä.