Muulu

Edellisen postauksen nimeksi voisi muuttaa "Vinkkejä siihen, kuinka ei matkusteta Venäjälle". No, toivottavasti vierailun uusintayritys onnistuu ensi viikolla omalta kohdaltani paremmin ja se varsinainen Pietariin menijä pääsee rajan yli jo tänään tai viimeistään huomenna.

Viikonloppuna ohjelmassa oli siis ex tempore -tyylistä sukulointia, pääosassa kahden vuoden ja yhden kvartaalin ikäinen Aleksanteri. Filologitädin mielestä mahtavinta on seurata lapsen kielen kehitystä - Aksulla alkaa olla jo paljon asiaa. Jotkut jutut jäävät vähän epäselviksi, toisista ei saa yhtikäs mitään selvää, mutta monet asiat lausutaan niin yksiselitteisesti, ettei pienintäkään erehtymisen vaaraa ole. Yleensä nämä lauseet sisältävät sanat "haluu" tai "EI haluu".

Toisinaan haluamisen ja ei-haluamisen vaikeus oli konkreettisesti läsnä pienen miehen elämässä, kuten vaikkapa silloin, kun pannarin kanssa tuli ensin pyytämättä ja yllätyksenä kermavaahtoa, jota "EI haluu", joka maistamisen jälkeen osoittautuikin varsin herkulliseksi, ja jota siksi "haluu" lisää, ja joka loppui silti kesken, ja tämän vuoksi taas "EI haluu" syödä kermavaahdotonta pannaria loppuun.

Vapaan tahdon dilemma, toden totta.

Minun mielestäni parhaat viikonlopun sanat olivat "pallo" ja "muulu". Ensin mainittu on se oranssinkeltainen, pyöreä hedelmä, jolla on pitkä ja vaikea m-alkuinen nimi, ja jota siksi on varsin kustannustehokasta kutsua palloksi.

Muulu puolestaan on violetti ja pyöreä, ja siinä on samat kirjaimet kuin luumussa mutta vähän eri järjestyksessä.

---------

Tänään soi pienen veljenpojan lempibiisi. Kysymykseen "mitä laulettais" tulee aina varma vastaus: "Ihhahhaa".