Kuinka matkustetaan Venäjälle

Tässä kokeneen Venäjän-matkaajapariskunnan vinkit heille, jotka eivät ole koskaan itänaapurissa käyneet:

1) Luetaan EU:n ja Venäjän välinen viisumihelpotussopimus. Siinä sanotaan näin:

Jäsenvaltioiden ja Venäjän federaation diplomaatti- ja konsuliedustustot tekevät päätöksen viisumin myöntämisestä 10 kalenteripäivän kuluessa viisumihakemuksen ja sen liiteasiakirjojen vastaanottamisesta.

2) Laskentaan, että maanantaista seuraavan viikon perjantaihin on 11 kalenteripäivää. Matkustetaan Tallinnaan ja jätetään viisumianomus perjantain sijasta vasta seuraavana maanantaina. (Tiedetään omasta kokemuksesta, että määräajoissa ei aina pystytä pysymään, mutta luotetaan siihen, että vastapuolen määräajoissa pysymistä edesauttava viisumi pyritään kuitenkin myöntämään määräajassa.)

3) Soitetaan viisuminhakua hoitavaan instanssiin viisumihakemuksen jättämistä seuraavan viikon torstaina ja kuullaan, että viisumia ei ole tullut. Saadaan instanssista lupaus tiedustella Venäjän Federaation suurlähetystöstä puuttuvan viisumin kohtaloa klo 15:een mennessä samana päivänä.

4) Klo 15.05 lähestytään uudelleen viisuminhakua hoitavaa instanssia. Kuullaan, ettei kukaan täällä ole koskaan mitään tiedustelupuhelua luvannut minnekään soittaa.

5) Vietetään tovi pohtimalla suomalaisen viranomaistoiminnan laatua ja tuhisemalla paheksuvasti.

6) Vietetään iltapuhde syömällä malai koftaa ja pakkaamalla varmuuden vuoksi sekä informoimalla itärajan pinnassa asuvia sukulaisia siitä, että jos ei päästä rajan yli, saatetaan tulla kylään.

7) Soitetaan seuraavana aamuna uudelleen viisuminhakua hoitavaan instanssiin. Kuullaan, että mistään ei edelleenkään ole ilmestynyt puuttuvaa viisumia, mutta Venäjän Federaation suurlähetystöstä tulee postia yleensä kahden maissa iltapäivällä.

8) Soitetaan VR:lle ja kysytään, onko klo 15.00 lähtevään Pietarin-junaan vielä paikkoja. Saadaan myöntävä vastaus. Kysytään varmuuden vuoksi, onko kello 17.52 lähtevään junaan vielä paikkoja. Saadaan toinen myöntävä vastaus. Kysytään vielä, kuinka kauan junalippujen kirjoittamiseen menee. Saadaan huojentava "pari minuuttia" -vastaus.

9) Käydään keskustelu siitä, olisiko ihanaa matkustaa Pietariin Moskovan-junan sijasta viinatrokareitten käyttämällä yöbussilla. "Voisimme nukkua linjurin penkissä sylikkäin", unelmoi teiniromantikko-osapuoli. "Voisimme nukkua Tolstoin pehmeissä sängyissä pitkällään", toteaa keski-ikäinen inhorealisti.

10) Päätetään, että viisumiton osapuoli ottaa matka-askin kantoon ja menee viisuminhakua hoitavaan instanssiin kärkkymään kahden maissa iltapäivällä saapuvaa postia Venäjän Federaation suurlähetystöstä. Viisumilla varustettu osapuoli jää odottamaan jaa/ei -viestiä valmiina syöksymään rautatieasemalle hankkimaan lippuja Sibelius-junaan, samalla kuitenkin yhtä lailla henkisesti valmistautuneena syöksymään töiden jälkeen kotiin, vaihtamaan kassiin Pietarinmatkatavaroiden sijasta sukulaisvierailutavarat ja köröttelemään Tojotalla maakuntaan.

Kuinka tarina päättyy? Sen tietää tällä hetkellä vain Venäjän Federaation suurlähetystön konsuliosasto.

---------

Tänään soi Vladimir Vysotskin Kirje hullujenhuoneelta -kappale. On päiviä, jolloin toivon, että isoäitini olisi ollut kiinnostunut venäjän sijasta vaikka saksan kielestä.