Nyt on joku pulassa

Hetsku on kirjoittanut ongelmasta, jota Äitiharjoittelija kommenteissa komppaa.

Kun ei ehdi. Viitsi. Ole energiaa. Aikaa. Huvitusta.

Ja silti blogin pitäminen on mukavaa. Mukavaa olisi kertoa asioista, kirjata niitä ylös että muistaisi. Voisi kertoa äitienpäiväviikonlopusta, hälläväliä-ylinopeussakoista, illanistujaisista suvun kanssa. Siitä, miltä tuntuu kun pieni veljenpoika koputtaa makuuhuoneen oveen kello 5.40 lauantaiaamuna ja huutaa "Auaa", mikä tarkoittaa Lauraa. Siitäkin, miltä tuntuu kömpiä sängystä kello 5.41 lauantaiaamuna, alkaa kiivetä pienen veljenpojan kanssa portaita ylös ja alas ja huhuilla vierustoveri keittämään lapselle puuroa. Voisi mainita heittäneensä lauantai-iltana mökillä talviturkin ja muistaneensa järvelle katsellessaan sitä, mitä joku kerran sanoi: Että vielä joskus löytyy sellainen mies tai poika, jonka kanssa voi viettää syksyä mökillä haluamatta olla kenenkään muun kanssa ainakaan minkään ulkomaisen kaupungin epäselvyydessä. Todeta, että kevättäkin voi viettää sillä tavalla.

Ja siitäkin voisi kertoa, että Panu's Diets on valmistanut vastahakoisille aterioitsijoille chilillä ryyditettyä jauhelihapastakastiketta ja piilottanut joukkoon kaksi naurista. Ja erityisesti siitä, kun eilen Linnanmäen illassa kaksi henkiseen ropelihattuun pukeutunutta äijää kadotti rock-henkisyytensä mutta palasi vastalahjaksi takaisin vuoteen 1987. Miksei siitäkin, että toisinaan on ihan hyväksyttävää olla tyttö, pelätä kieputtimia ja istua penkillä vilkuttamassa kieputtimissa pyöriville äijille, jotka vilkuttavat takaisin päät samaan suuntaan kenossa.

Tiesittekö muuten, että hattaraan kuluu saman verran sokeria kuin kolmeen sokeripalaan ja yhdessä hattarassa on juuri sopivasti tavaraa täyttämään neljä aikuista tai yksi lapsen maha. Veikkaan, että ette.

Huomisaamuna koittaa siirtymä lapsuudesta teini-ikään: sulho lähtee sotimaan. Aamukammassa tosin tämän palveluksen osalta vain neljä piikkiä.

---------

Tänään soi Zen Café ja Ongelma. Yleinen ja yhtäläinen, sellainen.