Palmusunnuntaiviikonloppu lapselliseen tapaan.
Aleksanteri oli taas ehtinyt salakavalasti muuttua isommaksi pojaksi. Hän tekee jo vaikka mitä, ja kertoo tekemisistään ääneen. Aksu "ittuu" napakasti tuolilla ja sohvalla, lähi-ihmiset ovat nimeltään "Liihku" ja "mmmmmmmmummmmmmmmmo" ja parasta kaikesta on AUTOAUTOAUTOAUTO! Lapsi istuu tädin miehen sylissä, kääntelee rattia ja painelee namiskoita, aukoo ikkunoita ja sotkee CD-soittimen asetukset. Ihanuutta. Vietimme lauantaiaamupäivän Aksun kanssa kosken rannalla, leikkipuistossa keinumalla ja viskomalla lukemattomia lumipalloja kosken uomaan. Uudestaan ja taas uudestaan. Lapsen kyky ja into toistaa kivoja asioita on uskomaton.
Sunnuntaina kummitädin nuhaista päivää sulostuttivat pienet virpojat. Vuoden ikäeron huomasi kahvipöydässä siitä, että pienempi kummipoika sai mokkapalansa ripoteltua pöydän lisäksi myös tuolille, lattialle ja omille housuilleen, isompi kummipoika käytti samaan toimenpiteeseen lautasta ja hieman myös lautasen ympäristöä.
Keskivaikealla ja alkavalla flunssalla varustettuina kävimme vielä tarkistamassa tilukset mökillä. Siellä se nukkui talviunta. Keskivaikealle ja alkavalle flunssalle teki taatusti eetvarttia kahlata polvia myöten litimärässä keväthangessa, mutta tulipa moikattua mökkiä. Ja muisteltua samalla syksyistä sieniretkeä.
Silloin oli toisin. Mutta vain yksi asia. Nyt on näin, entiset hyvät jutut tallessa ja yksi uusi ekstrabonuksena. Tulisipa pian kevät, nyt kun sängytkin voisi siirtää vieretysten.
Ensi kesänä olen päättänyt opetella perkaamaan kalan.
---------
Tänään soi Nils sanoi Jag älskar dig -niminen kappale Scandinavian Music Groupin uudelta Palatkaa Pariisiin! -levyltä.
"Oli kaksi sänkyä
irti toisistaan
Se oli enne
tai sitten ei."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti