Strömsö savolaisittain

"FST5:n makasiiniohjelma Strömsö tarjoaa vinkkejä luovaan vapaa-ajanviettoon. Strömsön idyllissä kokataan, nikkaroidaan, askarrellaan, puuhataan ja tuunataan sekä hoidetaan puutarhaa. Ohjelma on tekstitetty suomeksi."

Näin kertoo Ylen Areena.

Makasiinipääsiäinen sujui vastaavissa merkeissä - luovaa vapaa-ajan viettoa. Kuvansin idyllissä kokattiin, nikkaroitiin, askarreltiin, puuhattiin ja tuunattiin sekä käytiin välillä pihalla huutamassa tarkempia ohjeita ajokoiralle, joka harrasti omaehtoista puutarhanhoitoa kaivamalla ajokoiran mentävää kuoppaa lumen alta paljastuneeseen kukkapenkkiin. Kuvassa ajokoira silloin, kun se oli raastettu lenkille, eroon puutarhanhoidollisista askareistaan:



Kysymykseen "Mitä teit pääsiäisenä?" olisinkin voinut himpun verran liioitellen vastata näin: "Kävelin ympäri Joroisten kelirikkoisia, mutaisia teitä kera miehen ja ajokoiran pukeutuneena samanlaisiin tuulipukuihin ja kuunnellen, kuinka ainakin omasta mielestään nuori ja kirkasotsainen lenkkiseuralainen jupisi siitä, miten ennen kaikki oli paremmin, metsiköt suurempia ja mattolaituritkin paikoillaan."

Tosiasiassa lenkillä käytiin vain kahtena päivänä, osa Joroisten teistä on suureksi yllätyksekseni asfaltoitu, tuulipukuja ei varsinaisesti ollut mutta mustat ulkoiluvaatteet molemmilla kuitenkin. Mies on edes kohtalaisen nuori ja hitusen kirkasotsainenkin, mutta voi mikä antikliimaksi joka tapauksessa.

Oma panokseni kokkkaukseen oli pieni, mutta sitäkin tuhdimpi. Jokavuotinen pääsiäistraditio eli pasha valmistui yön pimeinä tunteina ja oli hyvää. Ainahan se on. Ensi vuotta varten kirjaan tähän vinkin: vaikka kasiluokan köksänkirjan takakanteen raapustettu The Ainoa Ja Oikea Pashaohje puhuukin kahdesta maitorahkapurkista, tulee lopputuloksesta parempi jos kahden pikkupurkin sijasta käyttää yhden ison puolen kilon pakkauksen rahkaa. Tällöin pashan rahkapitoisuus kohoaa sadan gramman verran ja ratkaisu on myös alati tärkeästä ekologis-taloudellisesta näkökulmasta kestävämpi.



(Toim. huom. Edellisestä postauksesta tuttu Panun Äiti omistaa tekijänoikeudet pashan taiteelliseen vaikutelmaan ja hienoista munakoristeista lähetämme erikoiskiitokset pääsiäis-Hanulle Pietariin.)

Nikkarointi hallitsi varsin suurta osaa Strömsö-pääsiäisestä, mutta valitettavasti kuvamateriaalia itse nikkarointiprosessista ei ole. Lukijakunta joutuu tyytymään myöhemmin blogissa esiteltävään potrettiin nikkaroinnin lopputuloksesta.

Meillä on siis nyt parvisänky. Hieno, kaunis, kuin ammattipuusepän tekemä, Alvar Aalto -vaikutteisine pinnarivistöineen. Ja aivan kuten Strömsössä konsanaan, nikkaroinnin aikana puuseppä-Jimin ja tämän hanslankarin välillä vallitsi hilpeänkeveä harmonia eikä kukaan ainakaan kertaakaan menettänyt hermojaan tai ajautunut eipäs-juupas -väittelyyn käytettävien rakennusratkaisujen paremmuudesta. Eipä.

Parven asennuksesta, eli "kuinka kolme teekkaria sähköisti vaatekaapin" -toimenpiteestä, voisi kirjoittaa kokonaan oman tarinansa. Vähemmän strömsöläisessä ja enemmän savokarjalaisessa kuoliaaksivittuilemisen hengessä. Jätämme väliin.

Juha Föhr lupasi pääsiäiseksi 15 astetta lämmintä. Savossa satoi perjantaina tämän lupauksen kunniaksi 15 senttiä lunta. Eipä mitään, allekirjoittanut Strömsö-pääsiäisenviettäjä hyödynsi toki iloisin mielin tämänkin pikku luonnonilmiön askaroimalla pihamaalle lumiukon. Tai siis -akan. Arvatkaa, kumpi on kumpi.



Tämä lumihenkilö on saanut innoituksensa allaolevasta Viivi ja Wagner -sarjakuvasta:



Tarkkasilmäisille lukijoille tiedoksi, että Parikkalan vanhallapiialla oli alunperin kolme kookasta nappia palttoossaan. Sitten muuan satunnainen plastiikkakirurgi, kutsutaan häntä tässä yhteydessä vaikka peitenimellä tohtori N, pääsi käsiksi vanhanpiian rintavarustukseen. Ja kuinkas sitten kävikään.

Tohtori N:n pääsiäissaavutuksiin luemme myös sen vähemmän Strömsö-henkisen illanistujaisen, jonka päätteeksi järjestettiin kello neljään asti aamulla kestänyt, pääosin kuolometalligenreen ja sukkahousuhevi-käsitteen määrittelystä inttämiseen keskittynyt levyraati. Tästäkään sessiosta ei ole kuvamateriaalia tallentunut. Ilolla silti merkitsemme pöytäkirjaan, että avosäätyyn astuminen ei ole ainakaan toistaiseksi vaikuttanut tyystin negatiivisesti kykyyn istua aamuun asti kuuntelemassa poikain kanssa musiikkia. Rehellisyyden nimissä on tosin todettava, että ilman tohtori N:n despoottikomentoja olisin kyllä sortunut unten maille jo puoliltaöin.

Lopuksi vielä osoitus siitä, että leppoisanleikkisää Strömsö-fiilistä on Savo pullollaan. Tämä tuli vastaan keskellä asumatonta metsätaivalta:



Niitä sietää varoakin. Samoin kuin talvisen uimarantahuussin ovi-ikkunasta kurkistavia silmäpussimörköjä.



---------

Pääsiäisen soundtrackiksi sopii ruotsalainen uusi tuttavuus Lake of Tears. Sukkahousuheviä, kenties? Ei kai sentään.