Dekadenssi

Eli rappio ja turmelus.

Eilen piti siivota, pyykätä, tehdä kakku ja keittää perunat. Jos aivan kirjaimellisesti asiaa lähestymme, voimme todeta että kakku ja perunat olivat ainoat täysin tekemättä jääneet askareet, mutta muidenkin suoritusten tyylipisteissä jäätiin kyllä kauas kärjestä.

Siivous oli sitä luokkaa, että sohvalla, lattialla ja pöydällä vellonut esineistö tungettiin kaappiin viisi minuuttia ennen vierailevan tutkijan saapumista. Samalla todettiin, että The Yläkaapin lisäksi taloudessa on nyt jo toinen sellainen komero, jota ei kannata avata ellei halua saada päähänsä ovenraosta pudonneita esineitä. Aprikoin ääneen sitä, että huusholli on kaksi kuukautta muuton jälkeen edelleen täysin vaiheessa, johon sulho totesi lohduttavaan tyyliinsä, että aivan varmasti tulee vielä joku tylsä ja sateinen viikonloppu, jolloin kaikki tavarat löytävät omat paikkansa ja The Yläkaappikin pääsee käsittelyyn.

Näkis vaan.

Pyykkäyksestä sen verran, että nuoripari haluaa vuokrata säännölliseen käyttöön kuivaustilaa kantakaupungista. Eilen dilemma ratkaistiin kantamalla yksissä tuumin pyykkiteline takapihalle. Takapihallammehan tosiaan sijaitsee myös Hieman Salamyhkäinen Kokoontumistila, jonka käyttäjien suhtautumista ikkunoista vilkkuviin nuorenparin vastapestyihin vetimiin voi vain arvailla. Ainakaan eilen ei tullut reklamaatioita.

Kuinka sitten kävi kakulle ja perunoille? Ne hukkuivat jonnekin vierailevan tutkijan, täytettyjen lettujen, Bäckman-keskustelun, venäläisen kansanluonteen syväanalysoinnin, karaokebaarin ja Punavuoren Ahvenessa käydyn Trivial Pursuit -matsin alle.

Vaan ehtiihän niitä, kakkuja ja perunoita. Dekadenssin hyvä puoli on se, että se on paljon kivempaa kuin aikaansaava arki.

---------

Tänään soi eilen Vessassa kuultu Joensuun Elli autenttisella savolaisaksentilla esitettynä. Vieraileva tutkija ja allekirjoittanut säestivät hihittämällä tahdissa takavasemmalla.