Ajatusten vapaakauppaa

Matkustin viikonlopuksi Mikkeliin. Tämän jälkeen mikään tuskin enää on niin kuin ennen.

Opin paljon uutta itsestäni ja elämästä. Opin sen, että kykyni operoida kolmen tunnin yöunilla on rajallinen, vaikka kykyni keskustella aamuviiteen ei sitä olisikaan. Opin, että joku muukin voi olla CMX:n keikasta sitä mieltä, että kyseessä on uskonnollinen kokemus. Opin senkin, että jos auto ei lähde pakkasella käyntiin, sitä ei saa käyntiin välttämättä edes käynnistyskaapeleilla, vaan tarvitaan tiepalvelumies, jolta auton käynnistäminen ei myöskään välttämättä käy kuin tanssi. Ja ei, kyseessä ei toki ollut oma rakas Corollani, joka lähtee käyntiin iloisesti vaikka metrin paksuisen hangen alta. Jälleen yksi oppitunti siitä, ettei koskaan kannata ostaa ranskalaista autoa. Volvot sen sijaan ovat asia erikseen. Ja kello kahdeksalta soittavat huolestuneet äidit kalsarikyselyineen.

Opin Mikkelin Oraakkelille ostetun kahvinkeitintupaantuliaislahjan myötä sen, että Moccamasterit ovat maailman parhautta sekä sen, että suodatinpaperista tulee kahviin selluloosan maku. Kun kahviasiantuntija keitteli puoli kolmelta sunnuntaiaamuna sumppia köyhän pojan valkovenäläisiä eli metroseksuaalista kaffeplöröä varten, ei selluloosan sivumaku ilmeisesti enää haitannut. Poikien kanssa keskustelimme yön tunteina yliopistouudistuksesta, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ahdingosta, Viktor Tsoista, Pietarista sekä siitä, mitä tapahtuu kun juo yhtä aikaa viskiä ja vodkaa. Ja kumpaa se nyt sitten milläkin hetkellä lasissa sattuu olemaan. Kuka häntä tietää. Ainakin yllättäviä ylösnousemuksia.

Nukahdin aamuyöllä kotistudioksi muutetun olohuoneen sohvalle korvan juuressa kitaralla soitettu Akvariumin Человек из Кемерова tuutulaulunani. Nukuin autuaasti silloinkin, kun Mikkelin Oraakkeli kävi ystävällisesti ilmoittamassa tuutulauluista rankempaan settiin siirtyneille muusikonrentuille, että studioaika on päättynyt tältä yöltä. Olisin nukkunut autuaasti aamulla pitkään, ellei erään nimeltä mainitsemattoman nuoren neron herätyskello olisi soinut, vaikka yhtään kenenkään ei pitänyt mennä aikataulutetusti yhtään mihinkään.

Opin myös käsitteen munakäsi-Kanerva, ja sen jälkeen olen katsonut maailmaa uusin silmin. Luulen, että maailma entisin silmin oli parempi paikka.

Opin, että vanhallepiialle tekee välillä eetvarttia tulla pois yksinäiseltä mukavuusalueeltaan ja käydä Prismassa, laittaa ruokaa, saunoa, syödä, harjata hampaita ja nukkua tai valvoa yhdessä muiden ihmisten kanssa. Tiesin opettelemattakin, että minulla on hauskoja, fiksuja ja ihania ystäviä. Opin, että vuorokaudessa voi sekä nukkua että nauraa osapuilleen saman verran tunteja.

Ja opin tuntemaan Pierre Bourdieun. Mutta siitä kerron lisää myöhemmin.

---------

Tänään soi CMX:n Routa. Routa, Routa. Kaikille tuttu biisi. Eikumikäseoli.