Matkustin tänä aamuna raitiovaunulla töihin. Kuuntelin ämppärin kuulokkeista Hanna Marshia. 60 minuutin torkutuksen ansiosta oli jo valoisaa.
Rappukäytävästä ulos astuessa tuntui AIVAN selvästi siltä, että on jo kevät. Tai ehkä -talvi. Mutta paino sillä kevät-osalla joka tapauksessa.
Mannerheimintiellä sininen taivas heijastui parittoman puolen talojen ikkunoista.
Oli hyvä olo. Ja mieli myös.
---------
Tänään siis Hanna Marsh ja Floating. And you stay by my side as we watch the world going blind.
* EDIT: Saamastamme instant-palautteesta johtuen vaihdamme päivän biisin vähemmän lällyksi In Flamesin Only for the Weakiksi. Jos ruotsalainen sukkahousuhevi kerran täyttää äijyyden kriteerit?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti