Lausahdus laitosteattereista

Olen käynyt tänä keväänä vallan ahkerasti teatterissa. Viime syksynäkin kävin. Jokaisesta näytelmästä on pitänyt kirjoittaa blogiarvostelu, mutta niin vaan on jäänyt kirjoittamatta.

Pikalyhennelmänä todettakoon, että Ryhmiksen ilotulitusversio Gogolin Päällystakista oli minun mielestäni ihan loistava. Virtuoosimaista teatteria, räkäistä naurua suomalaiselle vinksallaan olevalle työelämätyperyydelle. Näytelmässä on se vika, että se on loppuunmyyty ensi syksynäkin. Sori vaan. Kannattaisi kuulua Aleksanteri-instituutin alumniyhdistykseen.

Toisena pikalyhennelmänä todettakoon, että Kansallisteatterin Tuntematon sotilas oli mainio. Pidin paljon. Hienoa teatteria, viihteen sijasta kerrankin taidetta sillä näyttämöllä. Monivammainen Honkajoki jäi eniten mieleen ja kirvoitti kebabin äärellä analyyttisen keskustelun kansallisklassikon uudelleentulkinnasta ja rivien väliin jäävien kohtien alleviivauksesta. Teki mieli kiittää näyttelijää siitä roolista kun se tuli toissapäivänä sunnuntaikävelyllä Viiskulmassa vastaan.

Tänään kävin taas Kansallisteatterissa, katsomassa jostain ihmeen syystä Venäjä-teemaan jumiutuneen Kari Hotakaisen ja samaa teemaa innolla komppaavan Juha Lehtolan käsikirjoittaman Kuka kukin on -näytelmän. Se ei ollut niin huono kuin Helsingin kaupunginteatterin Missä kuljimme kerran, missä teki mieli a) karata väliajalla ja b) kaatua kuolleena maahan myötähäpeästä näyttelijöitä ja käsikirjoittajaa kohtaan, eikä edes niin huono kuin samaisen Kansallisteatterin jähmettyneeksi pökkelöksi versioima Viettelyksen vaunu takavuosina. Mutta koska nämä kaksi tekelettä ovat ylivoimaisesti surkeinta ikinä näkemääni teatteritaidetta - ja minä olen sentään käynyt nuoruusvuosinani aika paljon kesäteatterissa - ei voi muuta kuin todeta, että olipa vähän helkkarin turhanpäiväinen räpellys. Hengetön, ontto, poukkoileva muttei raivokas, outo, puhditon, veltto, sekoileva. Vaisu.

Nämä kaikki adjektiivit toistuvat likipitäen aina kun käyn Helsingin kaupunginteatterissa tai Kansallisteatterissa. Kristian Smedsin Tuntematon ja kaikki Reko Lundánin ohjaukset ovat olleet virkistäviä poikkeuksia. Smedsin toivottavasti annetaan ohjata suurelle näyttämölle pian jotain lisää. Reko Lundánille voi vain toivottaa kevyet mullat.

Onneksi Nasu antoi tupaantuliJaislahjaksi lahjakortin Teatteri Avoimiin Oviin. Vastedes pitäydyn pikkuteattereissa.

---------

Tänään soi Pekka Ruuskan Rafaelin enkeli. Kurkku on kipeä, ja syykin selvä.

Lohikäär(m)etorttu

Blogeja on kaikenlaisia. On muotiblogeja, neulomisblogeja, jääkiekkoblogeja, marsublogeja ja kokkausblogeja. Ja epämääräisiä exhibitionistisia päiväkirjablogeja.

Jälkimmäinen muuttuu nyt hetkeksi sitä edelliseksi, yleisön pyynnöstä. Tässä siis Jutan Erikoinen eli lohikäär(m)etorttu eli tuulihattutaikinasta valmistettu lohirulla.

Taikina:

2 dl vettä
100 g voita
1 3/4 dl vehnäjauhoa
3 kananmunaa
n. 1 tl suolaa

Täyte:

Ohjeen mukaan 200g lohta, oikeasti noin puolet enemmän
150 g tuorejuustoa (ruohosipuli)
1 purkki smetanaa
sitruunapippuria
tilliä

Kiehauta vesi ja voi, ota kattila pois liedeltä. Lisää vehnäjauhot kerralla vatkaten. Täräytä kattila takaisin liedelle, sekoita kunnes taikina irtoaa kattilan reunoista. Jäähdytä. Lisää taikinaan suola ja kananmunat yksitellen sähkövatkaimella sekoittaen. Levittele taikina leivinpaperille uunipellille (mielenkiintoinen toimenpide, jossa voimasanat voivat olla tarpeen) ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia. Älä avaa uunin luukkua paistamisen aikana, äläkä säikähdä taikinan voimakasta kupruilua. Kyllä se siitä asettuu.

Jäähdytä pohja. Sekoita tuorejuusto ja smetana, levittele pohjan päälle. Lätki lohisuikaleet taiteelliseen muodostelmaan pohjan ja smetana-juustomössön päälle, mausta tillillä ja sitruunapippurilla. (TupaantuliJaisissa olleille tiedoksi, että sitruunapippuri unohtui ja Kasarmitorin S-marketissa ei ollut tuoretta tilliä joten tilli oli kuivattua.)

Rullaa levy täytteineen napakaksi kääretortuksi. Jäähdytä. Leikkaa viipaleiksi. Syö ja nauti, tarjoa myös kaverille.

Tästä ohjeesta tulee siis yksi pellillinen taikinaa, mutta samalla vaivalla kannattaa tehdä tupla-annos.

Huomenna ehkä muotibloggausta.

---------

Tänään soi AC/DC:n Dirty Deeds Done Dirt Cheap. Siinä lauletaan, että "You wanna graduate but not in his bed." Siinä on kaikki elämämme olennaisuudet: valmistumisteema ja uusi, uljas nukkumajärjestelmä, joka haettiin juuri Itäkeskuksen Jyskistä. Enää puuttuu eläkeläisriistotyövoimalla valmistettu parvisänky.

Perheenvähennys ja -lisäys

Miinukset: Pikkusysteri muutti taas maasta, tällä kertaa Köpikseen. Läksiäiset vietettiin perjantai-iltana pienimuotoisesti mutta kovin suomalaiskansallisesti. House band soitti pianoa ja kitaraa, enkelikuoro lauloi Leevi and the Leavingsin biisejä. Jäipä musiikkimuisto kotimaasta. Mutta nyt on yksi itsevalittu sukulainen vähemmän lähimaastossa.

Plussat, sen sijaan: Läksiäisiinsä saapunut pikkusysteri toi mukanaan uuden perheenjäsenen. Hän on mäyräkoira, kauan kaivattu ja odotettu. Poikapuolinen, kuulemma. Hänellä oli vaaleanpunainen kaulapanta. Pikkusysteri sanoi: "Kaulapannan voi vaihtaa rock-uskottavaan nahkaa ja niittejä -viritykseen." Minä sanoin: "Kato, homo! Mikä sille pannaan nimeksi?" Pauno sanoi: "Ecce."

Nyt meillä on siis mäyräkoira Ecce, homo:



Muista viikonlopun tapahtumista seuraa raportti myöhemmin. Kunhan kiipeän pois Maslowin tarvehierarkian alimmalta rappuselta.

---------

Tänään soi aika monena aikaisempanakin sunnuntaina päivän biisiksi soveltunut Eppu Normaalin Elämän tarkoitus. Huomenta siis Pauno, joko päästiin järjestämme, vaiko vielä yhdet kaunojuhlat järjestämme. Tähänastisella kokemuksella, eiköhän. Itse asiassa ajateltiin perustaa catering-firma.

Oblomovshina

Mihail Gontšarovin Oblomov-teoksen kertaamisella on hyvä vaikutus saamattomaan mielenlaatuun. Kun sen lukaisee - jos venäläisen klassikon yhteydessä nyt voi lukaisemisesta ylipäänsä puhua - tulee väistämättä tarmokas, aikaansaava ja yleisesti reipas olo, koska Oblomovin jahkailu saa kokonaisen venäläisen klassikkoteoksen verran jatkuessaan aikaan kylmiä väreitä ja muistumia ikävistä yhtymäkohdista omaan elämään.

Wikipedian mukaan käsite "oblomovilaisuus" tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin äärimmäinen saamattomuus, unelias toimettomuus, jahkaileva päättämättömyys, saamaton haaveilu.

Arkielämässä oblomovilaisuus ilmenee muun muassa siten, että lähes kuukausi muuton jälkeen asunto on edelleen kuin hävityksen kauhistus, eteisen läpi päästäkseen on suoritettava akrobatiaa lattialla vellovan tavararöykkiön takia ja kukaan ei ole edelleenkään laittanut Laurakaisan vaatteita Laurakaisan vaatekaappiin. Se ilmenee myös niin, että näennäisen yksinkertainen toimitus, kuten "lähtö rautakauppaan", saattaa helposti kestää kolme tuntia.

Rautakaupat ovat onneksi auki iltayhdeksään. Nyt on toimiva suihku sekä ljustrassa (joka on venäjää ja tarkoittaa kristallikruunua) lamput. Sisäinen Oblomov päivittelee moista aikaansaavuutta.

Absurdia iltatunnelmaa loi rautakauppavisiitin päättänyt vierailu Pakilaan. Pakilassa agendalla oli muun muassa Pena-niminen karvarousku, joka vikisi surkeasti janoaan, ja joka kuitenkin kylmäverisesti suolattiin kuoliaaksi.

Ystävien sienikammo on ehtymätön tarinoiden lähde.

---------

Tänään soi maistiainen PMMP:n huomenna ilmestyvältä uudelta levyltä Veden varaan, biisi nimeltä Lapsuus loppui. Samalla loppui nuoruuskin. Peltsi juontaa Tangomarkkinat.

Sunnuntai, dagen efter

Akateemis-intelligentin kulttuuriperheemme tämän päivän fiiliksistä, toiminnasta ja keskustelun tasosta kertoo parhaiten oheinen Marjatta Pokelan säveltämä ja sanoittama lastenlaulu Myyry ja Miiru vuodelta 1983. Harmittavaa kyllä, tätä ei löydy Youtubesta.


Sinä olet Myyry ja minä olen pikkuinen Miiru.
Yhdessä ollaan Myyry sekä Miiru.
Humppatirallallaa humppatiralla
meillä on aina hössötys ja kiiru.

Sinulla on kärsä ja minulla on karvakuono.
Yhdessä meillä on kärsä sekä kuono.
Humppatirallallaa humppatiralla
järkiparka on jotensakin huono.

Paperista tollo ja roskista möykkäräpallo.
Yhdessä meillä on tollo sekä pallo.
Humppatirallallaa humppatiralla
kummallakin meill' on kankea kallo.

Sinulla on luola ja minulla on semmoinen loukko.
Yhdessä meillä on luola sekä loukko.
Humppatirallallaa humppatiralla
loukossa viihtyy joutavien joukko.

Sinä olet tuhma ja minä olen laiska ja tyhmä.
Yhdessä ollaan tuhma ja laiska ja tyhmä.
Humppatirallallaa humppatiralla
yhdessä ollaan vähemmistöryhmä.
Humppatirallallaa humppatiralla
onneksi ollaan vähemmistöryhmä!

Panu's Diets

Ensin oli Fast Show ja Jesse's Diets.

Sitten oli erään nimeltä mainitsemattoman henkilön Facebook-statuksien sarja, jossa henkilö kertoi englanniksi siitä, mitä oli kunakin päivänä syönyt. Vaikka näin: "Today I have been mostly eating coniglio ripieno - stuffed rabbit seasoned with garlic and rosemary". Tai "Today I have been mostly eating organic tomatoes." Tai "Today I have been mostly eating lanttukukko." Niin, ihan kaikki ruokalajit eivät siis olleet englanniksi. Joka tapauksessa kyseessä oli kirjoittajan kontribuutio internetissä valtoimenaan vellovan turhan tiedon valtamereen.

Sitten muutamat ajattelemattomat henkilöt antoivat kielteistä palautetta ruokavaliostatuksista, joita pitivät epäinformatiivisina, epäkiinnostavina ja suurin piirtein epä-kaikkena mahdollisena. Kampanjoin kiivaasti Panu's Dietsien säilyttämisen puolesta, mutta hävisin kamppailun surkeasti. Ruokavaliostatukset poistuivat, ja maailmasta tuli yhtä muka-turhaa tiedonantoa köyhempi.

Joskus asiat johtavat mutkan kautta yhteen jos toiseenkin, ja siksi voin tänä iltana suureksi ilokseni ilmoittaa, että olen päättänyt aloittaa Panu's Dietsit uudelleen, tällä kertaa blogin puolella. Syynä tähän olkoon vaikka se, että syön niitä sattuneesta syystä tätä nykyä itsekin. Kielen vaihdan suomeksi, ja lisään mukaan myös valokuvan. Enkä välitä kokin pään ylle kasautuvista julkisuuspaineista.

Ta-daa, hyvä yleisö, tässä blogin ensimmäinen Panu's Diets:

Tänään olen pääsääntöisesti syönyt hirvi-wallenbergeja korvasienikastikkeella.



(NAM!)

---------

Tänään soi Esa Pulliaisen ja Tapio Liinojan yhteistyön hedelmä, kirjallinen äänilevy nimeltä Vampula Pop. Koskaan et muuttua saa on hyvää ruuanvalmistus- ja vessanpesumusiikkia.

Laura tuli taloon

Kollega käveli äsken työhuoneeseen mukanaan kopio uusimman Tekniikan maailma -lehden artikkelista, jonka on kirjoittanut Mika Koivusalo. Kuin eilistä blogitekstiäni vahvistaen artikkeli alkaa näin:

"Laura on kooltaan tyypillinen pikkukaiutin, joka voidaan sijoittaa hyllyynkin, mutta mieluiten vapaasti jalustalle. Hyllysijoituksessa kaiuttimen ympärille kasaantuu helposti kirjoja ja muuta ylimääräistä tavaraa."

Niinpä. Sellainen Laura on. Sen ympärille vain kasaantuu lupaa kysymättä kirjoja ja muuta ylimääräistä tavaraa.

Loppuviikosta Laura yrittää harrastaa vähän vähemmän pyhän Patrikin päivän juhlintaa, Helsinginympärikävelyä öiseen aikaan, luottamustoimintaa ja venäläistä näyttämötaidetta. Laura aikoo raivata helposti kasaantuvat tavaransa läjään, siivota vessan ja laittaa vaatteet vaatekaappiin.

Ihan oikeasti ja tosissaan Laura aikoo.

---------

Tänään soi Mokoman Takatalvi. SE on thrash metallia. Mokoman 120 päivää -albumi on iskelmää. Quod erat demonstrandum.