Olen aina ihmetellyt sitä, miksi ihmiset alkavat aloilleen asetuttuaan ja vakiinnuttuaan sisustaa.
En tarkoita sitä, että ihmiset muuttaessaan ostavat uusiin ikkunoihiin sopivat verhot ja olohuoneen tyhjään koloon nojatuolin. Tarkoitan sisustusta. Sitä, että huushollin sisälmykset vaihdetaan kerran vuodessa uusiin ja sekä entiset että nykyiset sisälmykset näyttävät siltä, että ne on kannettu kaupasta kertakäynnillä. Kaikki mätsää kivan täydellisesti kaikkeen ja sohva on aina valkoinen. Sitten voidaan todeta rakkaalle puolisolle että emme tarvitse nyt romantiikkaa kun olen hankkinut meille tuvan täydeltä tavaraa Pentikistä, noin mukaellen.
Suureksi järkytyksekseni olen havainnut, että sekä minä että rakas puoliso olemme Mikkeliin muutettuamme alkaneet sisustaa. Rakas puoliso käy tälläkin hetkellä puhelinneuvottelua rakkaan anopin kanssa aiheesta "sohva ja sen optimaalinen verhoilu", ja olemme epähuomiossa ostaneet niin paljon lamppuja että yksi majailee jo vaatehuoneen hyllyllä tarpeettomana.
Sisustuksessamme on kuitenkin eräs erityispiirre: Sohvan ja verhoilun välissä on vielä se pikku pulma, että sohva sijaitsee tällä hetkellä rakkaan puolison isovanhempien mökin aitassa, ja sohvassa sijaitsee hiiri. Jahka hiiri saadaan häädettyä, saadaan ehkä sohva. Joka on kaunis ja 50-lukulainen, kuten muukin kotimme sisustus.
Lamput noudattavat samaa linjaa: Olohuoneessa on vanhempieni ensimmäiseen yhteiseen kotiin hankkima Yki Nummen aito ja alkuperäinen Lokki, kaunis klassikko. Eteisessä on Varkauden kierrätyskeskuksesta kuudella eurolla hankittu kellertävän kukertava, luultavasti myös aito ja alkuperäinen 60-luvun lasikuuppa, jonka esteettisestä arvosta edes lampun hankkinut taloutemme osapuoli ei mene takuuseen. Halba, joka tapauksessa!
Molemmissa makuuhuoneissa on vallalla 50-lukulainen tunnelma lyhennettynä: Pitkässä messinkivarressa roikkuneet kolmekupuiset kauniit ja tyylikkäät valaisimet kolahtelivat keskivertoa ylempänä keinahtelevaan puolison päähän niin, että varsia oli pakko pätkäistä. Varren kierteen valmistus oli saaga sinänsä: kokoonpanolla rakas puoliso, Nykänen, lukuisia hiihtolomalla olevia julkisen ja yksityisen sektorin toimijoita ynnä varkautelainen omintakeinen aseseppä saatin oikea kierre varteen, lamppu varren päähän ja valo kattoon. Makkarin lamppu on huuto.net -löytö, niin kutsutun harraste- eli vierashuoneen lamppu taas Mauri-sedän kuolinpesästä peritty. Siinä on kullitetut raidat.
Keittiöön on tarjolla kolme lamppuyksilöä: muoviseksi osoittautunut, sianrakkona kaupiteltu mutta yhtä kaikki erikoinen 40-lukulainen, tarinan mukaan erään tohtorinnan jäämistöstä peräisin oleva huutonettilamppu valaisee kyökin suorittavaa porrasta, ja ruokapöydän yläpuolella killuu entisiltä kotikulmilta osto- ja myyntiliikkeestä hankittu söpö vanha ufon mallinen valaisin. Se komeroon joutunut on peräisin samaisesta Varkauden kierrätyskeskuksesta kuin eteisen valokin, ja hankittiin, koska oli myös halba. Nyt on haussa talo, jossa on kaksi keittiötä.
Näin se käy, lapset. Yksi kaunis päivä sitä huomaa olevansa keski-ikäinen ja jaarittelevansa kattovaloista.
Ennen raportoitiin baarireissuista.
---------
Tänään soi tietysti Rauli Badding Somerjoki ja Valot. Totta, niin totta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti