Panu's Äiti's Diets

Koko pääsiäisen olen pääsääntöisesti syönyt erittäin hyvin ja erittäin liikaa.

Alan hissun kissun toipua ylensyönnistä ja päättyneen karkkilakon kunniaksi järjestetyistä poliittisesti epäkorrekteista neekerinsuukkoövereistä sellaiseen kuntoon, että pystyn taas kirjailemaan asioita blogiin. Ikuisuusflunssa on toki edelleen vieraanamme.

Olen kesän kunniaksi muuttunut kauttaaltani blondiksi, löytänyt loistavan lahjavinkin hömppätrendilehdestä (paljastan sen myöhemmin) sekä nukkunut viime yön parvisängyn alla.

Tänään menen Nasun kanssa nepalilaiselle lounaalle ja illalla vaihtamaan kesärenkaita kahteen Toyotaan. Sitten rohkaistun ja kiipeän nukkumaan parvisänkyyn, en enää sen alle.

Oi elämäni, kuinka paljon sinusta pidänkään.

---------

Tänään soi Spotifyssä Faith No Moren koko tuotanto, koska olen päättänyt kuunnella pelkkää Faith No Morea kesäkuun 24. päivään asti.

Tiskiyövuorolaisen blogivinkki

Tapahtui viime yönä eräässä nimeltämainitsemattomassa yksiössä Tähtitorninmäellä:

Laurakaisa tiskasi kuin tiskasikin. Ihan itse, ilman apujoukkoja. Kahvipannun ja mikrokuvun myös.

Jauhelihaperunasoselaatikkokokki viihdytti tiskaajaa ja itseään lukemalla ääneen Solutoveri Iivanan seikkailuja. Ajoittain ääneenluku keskeytyi hysteeriseen naurukohtaukseen.

Suosittelen Iivanaa, jonka bongasin Jiin blogista, varauksetta kaikille. Oma elämä näyttäytyy Iivanan tovereihin verrattuna kumman seesteisenä ja järjestäytyneenä, vaikka elelisi saman katon alla minkälaisen tiskaamista kaihtavan menninkäisen kanssa tahansa.

---------

Tänään soi tiskausoptimaaliseen tunnelmaan virittelyssä käytetty Liven Selling the Drama. Eläköön uusi paras ystävämme, Spotify!

Panu's Diets

Tänään olen pääsääntöisesti syönyt jauhelihaperunasoselaatikkoa.



Ja miettinyt, kävellessäni töistä kotiin syömään sitä ja katsellessani Johanneksen kirkon torneja, että onnellisuutta näköjään jaellaan täällä eteläisessä Helsingissä eräille suorastaan menneen vuosikymmenenkin tarpeiksi.

Hyvä niin. Otan sen kaiken vastaan, enkä enää pelkää että se otetaan minulta pois.

---------

Tänään soi jauhelihaperunasoselaatikkokokin ruuanlaittomusiikki, Bob Dylan ja Gotta Serve Somebody. Meinaa sitä, että nyt on minun tiskivuoro. Ensimmäistä kertaa Kasarmikadulla.

---------

EDIT, klo 21.55:

Jauhelihaperunasoselaatikkokokki, lievää epätoivoa äänessään: "Jos minä virittäydyn nyt tuohon sohvalle katsomaan televisiota, ja haen vaikka jääkaapista oluen. Ja sinä viimein menisit tiskaamaan. Niin voidaan hetken leikkiä olevamme semmoinen normaali suomalainen perhe. Jooko?"

Laurakaisa, hilpeästi: "Ei!"

Virvon varvon

Palmusunnuntaiviikonloppu lapselliseen tapaan.

Aleksanteri oli taas ehtinyt salakavalasti muuttua isommaksi pojaksi. Hän tekee jo vaikka mitä, ja kertoo tekemisistään ääneen. Aksu "ittuu" napakasti tuolilla ja sohvalla, lähi-ihmiset ovat nimeltään "Liihku" ja "mmmmmmmmummmmmmmmmo" ja parasta kaikesta on AUTOAUTOAUTOAUTO! Lapsi istuu tädin miehen sylissä, kääntelee rattia ja painelee namiskoita, aukoo ikkunoita ja sotkee CD-soittimen asetukset. Ihanuutta. Vietimme lauantaiaamupäivän Aksun kanssa kosken rannalla, leikkipuistossa keinumalla ja viskomalla lukemattomia lumipalloja kosken uomaan. Uudestaan ja taas uudestaan. Lapsen kyky ja into toistaa kivoja asioita on uskomaton.

Sunnuntaina kummitädin nuhaista päivää sulostuttivat pienet virpojat. Vuoden ikäeron huomasi kahvipöydässä siitä, että pienempi kummipoika sai mokkapalansa ripoteltua pöydän lisäksi myös tuolille, lattialle ja omille housuilleen, isompi kummipoika käytti samaan toimenpiteeseen lautasta ja hieman myös lautasen ympäristöä.

Keskivaikealla ja alkavalla flunssalla varustettuina kävimme vielä tarkistamassa tilukset mökillä. Siellä se nukkui talviunta. Keskivaikealle ja alkavalle flunssalle teki taatusti eetvarttia kahlata polvia myöten litimärässä keväthangessa, mutta tulipa moikattua mökkiä. Ja muisteltua samalla syksyistä sieniretkeä.

Silloin oli toisin. Mutta vain yksi asia. Nyt on näin, entiset hyvät jutut tallessa ja yksi uusi ekstrabonuksena. Tulisipa pian kevät, nyt kun sängytkin voisi siirtää vieretysten.

Ensi kesänä olen päättänyt opetella perkaamaan kalan.

---------

Tänään soi Nils sanoi Jag älskar dig -niminen kappale Scandinavian Music Groupin uudelta Palatkaa Pariisiin! -levyltä.

"Oli kaksi sänkyä
irti toisistaan
Se oli enne
tai sitten ei."

Lopettamispäätöksiä

Luin eilen Hesarin nettisivuilta, että uuden Nytin ykkösuutinen on tämä. The Crashin muistolle täytyi kaivaa Youtubesta esille Sugared-video ja käyttää 3 min 21 sek Teemu Brunilan määkimisen kuunteluun ja katseluun.

The Crash ei ole missään tapauksessa ollut minulle ikinä niin kutsuttu Tärkeä Yhtye, mutta muutamia huikeita kappaleita se on silti saanut aikaan. Ja huikeisiin kappaleisiin liittyviä huikeita muistoja. Huikeudesta johtuen mielen valtasi eilen hetkellinen haikeus, sellainen, mikä bändien lopettamisuutisiin aina väistämättä liittyy. Ne ovat vähän niin kuin eroja - väistämättömiä, mutta silti kipeitä. Aikakausien loppuja, joiden akuutissa vaiheessa ei vielä näe uusien aikakausien mahdollisuuksia eikä sitä, että vanhat levyt pysyvät hyllyssä sittenkin kun yhtyettä ei enää ole. Ellei sitten jätä levyjä hölmöyksissään entisen kumppanin hyllyyn.

Olen silti täysin ja kokonaan sen lähestymistavan kannalla, että bändien on parempi lopettaa silloin kun lopettamisen aika on tullut. Suomi ja ehkä koko universumi on jos ei nyt väärällään niin vähän sinne suuntaan kuitenkin kehäraakeiksi latistuneita entisiä suuruuksia, jotka tekevät uskollisesti sitä yhtä ja samaa biisiä aina uudelleen saavuttamatta koskaan enää edes kymmentä prosenttia alkuperäisen hengestä ja voimasta. Kuten Yö. Tai jotka kiertävät sitkeästi kesäfestareita soittamassa niitä joskus 90-luvun loppupuolella puhki kulahtaneita hittejään, joita kaikki kuvittelevat haluavansa kuulla mutta joiden kuulemisesta tulee silti antikliimaksinen puoli tuntia jauhettu purkka -olo. Kuten Eppu Normaali.

Samuli Putro käsittelee teemaa erinomaisen virkistävästi soololevyllään kappaleessa Hoidetaan kämppä Berliinistä. Kappaleessa nuori tyttö kysyy kaveriltaan, että mikä tämä Ruisrockin päälavalla tutiseva pappapoppoo oikein on, johon kaveri vastaa että "näillä on se biisi, se Todella kaunis." Ymmärrän hyvin, jos tuo on artistin kauhukuva itsestään vuosien päästä. Zen Café on minulle niin kutsuttu Todella Tärkeä Yhtye, mutta mieluummin näkisin sen kuolevan tällä tavalla, hiljaa ja arvokkaasti, kuin soittelemalla hamaan ikuisuuteen yhtä ja samaa Todella kaunista ja Pihaa ilman sadettajaa, kenties 15 minuutin tunnistamattomiksi proge-versioiksi sovitettuina.

Bändit lopettavat, ihmiset kuolevat, sitä ennen ne yleensä eroavat. Luonnonlakeja. Jotkut bändit saattavat jatkaakin, siihen asti kunnes kuolo korjaa viimeisenkin muusikon. Jotkut ihmiset, vastoin yleistä luuloa, jatkavat yhdessä samaan pisteeseen asti. Rock-uskottavuus siinä kyllä kärsii, joutuu tekemään kompromissejakin. Niin kauan kun on jotain annettavaa, kannattaa minusta jatkaa. Ja kuka sen sitten määrittelee, mihin asti se riittää.

Kiitos The Crashille. "If you're not around here, I am gonna fall" on Teemu Brunila joskus määkinyt. Mutta eihän se oikeasti niin mene. Elämä jatkuu, aikakaudet vaihtuvat. Tulee uusia ihmisiä, uusia levyjä. Uudet muistot kerrostuvat vanhojen päälle ja hiljalleen peittävät ne näkymättömiin. Siellä ne kaikki ovat, yhtä kaikki, piilossa jossain.

Kasvualustana kaikelle uudelle.


---------

Sehän se, päivän biisi. The Crash ja Thorn In My Side. Aika aikaa kutakin, sokerista ja suolaista.

Panu's Diets

Tänään olen pääsääntöisesti syönyt pestolohta ja perunamuussia.



Tarkentava lausunto: Lohi oli epäekologista, mutta taloudellista. Suorastaan halpaa. Siksi sitä on nyt pakastin täynnä, ja taloudessamme käydään lohen ostamispäätöstä tukevia monologeja huonon omantunnon hiljentämiseksi.

"Tyhmää ja vastuutonta." Mutta voi miten hyvää.

---------

Tänään soi jälleen PMMP ja jälleen Lapsuus loppui. "Vaikka on tähtiä tuhansittain, minulle on niistä yksi vain."

Panu's Diets

Tänään olen pääsääntöisesti syönyt makaronipekonia eli miilunpolttajan spagettia.



Joka, kuten kuvasta näkyy, oli erinomaista. Blogger haluaa kääntää kuvan noin, kääntäkää puolestanne päätä jos haluatte nähdä kuvan vaakatasossa.

---------

Tänään soi PMMP:n Viimeinen valitusvirsi uudelta levyltä. Illan keikkaa odotellessa.