Minulla on parveke, ja olen siitä hyvin iloinen.
Pidän kasvattamisesta eikä kevät ole tuntunut moneen vuoteen kunnolliselta keväältä kun ei ole ollut tilaisuutta työntää kynsiä multaan. Kesämökki ei ole tuonut ratkaisua ongelmaan - mökillä kasvaa sammalta, mustikanvarpuja, jäkälää ja hiekkaa eli viljelytoimintojen kannalta se on niin kutsuttu Mission Impossible. Helsingissä suunnittelimme vakavasti vapaamuurareitten joutilaan takapihasuikaleen valjastamista kaupunkiviljelylle, nyt haaveissa on hieman enemmän perunamaata.
Toistaiseksi on kuitenkin se parveke, ja tänään oli olevinaan oiva päivä käydä töiden jälkeen autolla hakemassa puutarhakaupasta multaa istutuskautta varten. Muuten suunnitelma oli täysin onnistunut, mutta parvekeviljelijän mieli musteni kun "Kesäkukkamulta" -nimikkeellä varustettu säkki piti ennen takakonttiin nostamista kaivaa esiin räntäkerroksen alta.
Suomen kevät.
Lohdutukseksi menimme kierrätyskeskukseen ja ostimme 50 eurolla ensiluokkaisen levitettävän laverin ja neljä Lahden huonekalutehtaan 50-luvulla valmistamaa pientä laittoa vaativaa tuolia.
---------
Tänään soi kappale nimeltä Kuuraiset puut Maija Vilkkumaan uudelta levyltä. Jotenkin tämä kuulostaa häiritsevästi Maija Vilkkumaan edellisiltä levyiltä. Vaikka kyllä "ja jossakin rakastuu onnekkaammin jotkut muut" on ihan hyvin sanottu, silti. Siltäkin on joskus tuntunut. Nyt on saunailta, 50-luvun sohva, mustikkasmoothie ja Heikki Hyytiäisen Pientalon tulisijat -teos. Eikä enää jotkut muut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti