En omaa selkärankaa, kannatan vain puhelinlankaa

Sain tänään puhelun puhelinmyyjältä. Tapaus ylittää uutiskynnyksen, sillä minulla on ollut noin sata vuotta sama omissa nimissäni oleva puhelinnumero, ja siihen jonkinlainen puhelinmyyjäesto. Nyt olen luopunut tuosta numerosta, ottanut omaksi numerokseni entisen työnumeron, ja ilmeisesti tämän muutoksen ansiosta taas jonkun tulkinnan mukaan vapaata riistaa puhelinmyyntimarkkinoilla.

Kanaljat.

No, puhelin siis soi, pyytämättä ja yllätyksenä, kesken kiireisen pääsiäisenjälkeisen työkaaoksen. Vastasin. Langan päässä lirkutteli nuori, reipas ja iloinen naishenkilö, joka lirkuttelun lomassa sai sanotuksi, että "he" (jäi epäselväksi, ketkä) ovat päättäneet palkita minut jostain, josta en saanut selvää, ja palkinto ojennetaan vuoden mittaisen Trendi-lehden tilauksen muodossa hintaan kolme euroa viiskyt senttiä. Lirkutus ja sirkutus ennen yllä mainittua tiedonantoa kesti noin vartin, tässä vaiheessa tarinaa sain ängettyä sanaisen talikkoni väliin.

Ilmoitin ystävälliseen mutta napakkaan sävyyn, että olen oikeustoimikelpoinen, ajattelukyvyllä varustettu henkilö ja tähän asti itse tehnyt päätökset siitä, mitä painettuja julkaisuja kotiini tilaan. Ilmoitin, etten ole tätä luovuttamatonta oikeutta kenellekään toistaiseksi antanut, enkä anna. Ilmoitin myös, että en ottaisi vastaan vuoden pituista Trendiä vaikka ilmaiseksi saisin, enkä ainakaan niin, että joutuisin maksamaan siitä kolme euroa viiskyt senttiä. Kiitos mutta ei kiitos.

Naishenkilö-poloinen lakkasi sirkuttamasta ja lirkuttamasta, mutisi että aijaajoonoeisitmoi ja sulki puhelimen. Minä ajattelin säälien naisparkaa, joka moista ihmistenkiusaamista työkseen joutuu tekemään, ja manasin markkinamiestä, joka moisen idioottimaisen puhelinmyyntityön on keksinyt. Ja sitten manasin vähän aikaa sitä tuntematonta tahoa, joka lupaa kysymättä kuvitteli isovelimäisesti minun haluavan tilata Trendin vuodeksi kolmella eurolla viidelläkymmenellä sentillä. Kaselikkoon kajahti se profilointi.

Kun härdelli rauhoittui, aloin etsiskellä itselleni uutta puhelinmyyntikieltoa. Jos joku tietää, mistä sellaisen saa maksamatta kuutta euroa vuodessa, otan vinkit ilomielin vastaan.

Lopetan tänään lähettämällä lämpimiä ajatuksia sille Graanin Alkon myyjälle, joka meni pahaa-aavistamatta kysymään sahanpurujen peittämältä, hyllyjen välissä tukka takussa seisovalta ja 2-tahtiöljyltä haisevalta osa-aikametsurilta, voisiko olla avuksi. Myyjä-polon ilme oli kuulemma näkemisen arvoinen kun äijähahmo oli ilmoittanut valmistavansa vaimolle illalliseksi ruijanpallasta purjo-fenkolipedillä ja ajatelleensa lorauttaa sekaan hieman hyvää valkoviiniä.

---------

Tänään soi Juice Leskisen Puhelinpylvään henkinen elämä. Tällaisia sanoituksia ei osaa kukaan enää tehdä.