Ja vähän naistenkin. Kirjoitus sisältää materiaalia, joka saattaa järkyttää herkimpiä ja luonnosta vieraantuneimpia lukijoita.
Tapahtui tänään kesämökillä: Leskiäiti ja orpotytär astelivat määrätietoisesti pihan perälle varusteinaan kottikärry, lapio sekä koirankorville tavattu ympäristödirektiivit täyttävän ultramodernin huussin tyhjennysohje. Urbanisoituneille vesivessankäyttäjälukijoille tiedoksi, että ne huussit ovat nykyään kompostoivia muovisysteemejä, jotka täytyy siis aika ajoin purkaa osiin ja tyhjentää satsi sitä ihteään jälkikompostoitumaan jonnekin mielellään ei-niin-näkösälle.
Seurasi siis huussin purkua osiin ja Makki-Aapelin tarinan muistelua. Koirankorville tavatussa ohjeessa ei kerrottu, mitä tehdä kun huussin tuuletusputkesta löytyy karmean nälkäkuolemakohtalon kohdanneen tiaispoikueen tomumaja.
Äiti sai vuorollaan hoidella hautaustoimistoa, koska minä kalastin toissa viikolla kaivoon hukkuneen, pulleamahaiseksi turvonneen sisiliskon maalliset jäännökset ja hautasin ne Kyllikki Saari -tyyliseen suohautaan urheutta osoittaen. Mökillä törmää luonnonlakeihin kaupunkielämää useammin ja karummin. Tiaspoikueen kohtalona oli luultavasti liukkaan muoviputken suulle rakennettu pesä, joka poikasten painon noustessa oli pudonnut putken pohjalle. Surku ja sääli.
Päivää synkistäneestä tiasperheeen tragediasta huolimatta makki-aapelointi irrotti lopulta makeat naurut kun lykkäsimme kottikärryillä lievästi tuoksahtavaa aarrettamme ylämäkeen kohti huolella valittua loppusijoituspaikkaa. Siinä tunsi olevansa suorastaan perusasioiden äärellä. Kaivettiin kuoppa, kipattiin lasti sinne, pestiin pönttö järvivedellä ja tiskiharjalla, jolla ei enää sen jälkeen tiskattu astioita, huljuteltiin myös tiaisperheen jämät pois tuuletusputkesta. Koottiin huussi uudelleen. Oltiin aikaansaavia ja reippaita ja läimittiin toisiamme hartioille kun selvittiin taas kerran yhdestä mökkiläisen arkipuuhasta ilman miehistä apua.
Illalla tosin piti pyytää entistä poikaystävää viemään auto pesulaan kun itse ei uskaltanut ajaa sisään pelottavaan pesuharjakoppiin. Samalla tuli koko miehisen sukukunnan oikeutettua olemassaolonsa.
Vaikka kyllä se oikeutus tuli itse asiassa jo silloin, kun eräs pieni mies tuli kylään ja alkoi jo eteisessä nauraa. Hyviä ovat, olemassa. Isommat ja pienemmät miehet.
---------
Tänään soi tiaisperheen muistoksi Eppujen Osa luonnollista karsintaa. Mutta onko se evoluution mukaista, että ihmiset sijoittelevat liukkaita ekovessojen tuuletusputkia luontoon?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti