Helsinki +-0

Tähän aikaan vuodesta kenen tahansa ihmisen kanssa käydyt mitkä tahansa keskustelut kääntyvät aina siihen, että a) on pimeää, b) pimeys väsyttää, c) tulisipa lunta, d) joulukin tulee vaikka siitä ei olisi niin väliksi.

Minulla on ongelmaan ratkaisu: Olen todennut joitakin vuosia sitten, että Helsinkiin ei tule koskaan lunta ennen tammikuuta. Sitä ei vain tapahdu. Joskus, kuten tänä aamuna, saattaa paikka paikoin esiintyä millinohut laikku jotain valkeaa, mutta sellaista lapsuuden joulu -maisemaa täällä ei ole, ei tule, ei muisteta. Johtuneeko meren läheisyydestä, ilmastonmuutoksesta (joka on kuulemma peruttu) vai tähtien asennosta - en tiedä, mutta lunta ei Helsinkiin ennen tammikuuta saada.

Näin ollen olen myös todennut, että pimeydestä ja lumettomuudesta valittaminen on yhtä tuloksellista kuin urputtaisi maailmankaikkeudelle painovoiman olemassaolosta. Painovoima on fakta, jonka kanssa on elettävä, vaikka miten tekisi mieli lennellä metrin korkeudella ilmassa. Helsingissä on marras-joulukuussa melkein koko ajan pimeää ja mustaa. Vaikka miten tekisi mieli paistatella päivää auringossa tai hiihdellä hankia hiljakseen.

Pimeys ja mustuus saavat ihmiset paitsi keskustelemaan tauotta pimeydestä, mustuudesta ja väsymyksen eri asteista, myös kokeilemaan toisinaan epätoivoisiltakin vaikuttavia keinoja näiden epäkohtien torjumiseksi. Useampikin taho on ollut sitä mieltä, että törkykalliiseen kirkasvalolamppuun sijoittaminen ratkaisee ongelman. (Kyllä kai, jos on aikaa istua puoli päivää naama kiinni siinä hehkuttimessa. Itselleni tulee migreeni pelkästä vilkaisusta.) Eräs toveri oli ryhtynyt syömään goji-marjoja ja odotteli toiveikkaana superruoan supervaikutuksia, kunnes totesi syöneensä kalliita, pahanmakuisia marjoja täysin tuloksetta. Jotkut joogaavat, toiset syövät Fazerin Sinistä kuin leipää, eräät pakenevat etelän aurinkoon. Ja kaikki valittavat, tasapuolisesti, riippumatta siitä, edustavatko kirkasvalolamppu- vai Fazerin Sininen -leiriä.

Minä luen Tove Janssonin Taikatalvea, olen kaikessa rauhassa vähän blues, syön hyvin ja torkahtelen. Poltan kynttilöitä. Pyrin ulkoilemaan joka päivä edes vähän, ja nappaamaan ne valonsäteet, joita kalpea keskipäivän sarastus tarjoilee. Olen väsynyt, käpertynyt pimeään, talvihorroksen vaipunut, ja päättänyt antaa itseni olla sellainen. En usko, että ihmisen on näillä leveysasteilla tarkoitettu tekevän juuri muuta tähän aikaan vuodesta.

Yritän kyllä osallistua empaattisesti pimeys-, mustuus-, ja jouluntulovalituskeskusteluihin mutta ne yritykset ovat jääneet melko ponnettomiksi siitä lähtien kun keksin tuon fakta-asian. Ei pimeyttä vastaan voi taistella, pimeyteen voi ainoastaan sukeltaa. Kyllä se ajastaan taas valoksi vaihtuu.

Hesari on kiteyttänyt tämän kaiken tämän aamun säätiedotuksessaan. Siinä lukee Helsinki +-0, eikä se taida muuksi siitä muuttua. Jos muuttuu, hyvä niin. Se antaa aiheen olla pimeyden keskellä iloisesti yllättynyt.

---------

Tänään soi Scandinavian Music Groupin Kaupunki allapäin. Kun sille antaa luvan olla sellainen, se ei saata sitä niin ollakaan.