Talven ihmemaa

Siinä vaiheessa, kun jossain loppuelämän tilanteessa huomaan kaipailevani Helsingin kulttuurielämää, pääkaupunkiseudun kahvila- ja ravintolatarjontaa, piknikkejä Kaivopuistossa, Ullanlinnan jugendtaloja, meren rantaa tai joitakin muita vielä parin viikon ajan kotinani olevan pienen eteläsuomalaisen kaupungin hyviä puolia, toivon muistavani tämän illan.

Siis, note to self: Auton parkkeeraaminen metrin korkuiseen lumikinokseen on sen sortin extremelaji, jota en halua harrastaa joka kerta kotiin autolla saapuessani. En myöskään halua kaivaa autoa pois metrin korkuisesta lumikinoksesta joka kerta kotoa autolla lähtiessäni. Mikä tahansa paikka, missä tätä lajia ei tarvitse harrastaa, on maanpäällinen paratiisi.

Kuten Mikkeli, jossa oma, aurattu autopaikka ihanan uuden kotitalon pihassa maksaa viisi euroa kuukaudessa.

Kiukkuinen jälkikirjoitus iltauutisten tiimoilta: Se pelastuslaitoksen valopää, jokka keksi kehottaa kaupunkilaisia lumenluontitalkoisiin, voisi myös samalla informoida meitä siitä, MIHIN HELKKARIIN SE LUMI TYÖNNETÄÄN? Minulla on valistuneen ei-eteläsuomalaisen autoilijan tavoin lapio Toyotan kyydissä sen osan vuotta, kun Toyota liikkuu talvirenkailla. Mutta koska olen itse pääosin jalkaisin liikkuva helsinkiläinen, ei omatunto anna myöten lapioida autolle parkkipaikkaa jalkakäytävän kustannuksella. Enkä osaa taikoa kahta kuutiota pakkaslunta olemattomiin. Epäilen, että tuskin osaavat naapuritkaan. Eikä edes talkkari.

---------

Tänään soi Aikamiesten Iltatuulen viesti suoraan M.A. Nummisen vuonna 1970 Yleisradiolle toimittamasta nostalgiaohjelmasta.

Sisko ja sen veli

Tapahtui eilen Facebookissa:

Sain ilmoituksen, että pikkuveli (nimi muutettu) on kirjoittanut seinällesi.

Menin katsomaan.

Seinällä luki pikkuveljen kirjoittamana: "Hyvää nimipäivää!!!"

Vastasin onnitteluun: "Kiitos! T: Aune"

(Selventävänä asianhaarana mainittakoon, että onnittelut saapuivat torstaina 22.1., jolloin nimipäiväänsä viettävät Aune ja Oona. Lauran nimipäivä oli maanantaina 18.1.)

Pikkuveli kommentoi kirjoitustani näin: "En muistanu aikasemmin onnitella, joten parempi myöhään kun ei millonkaan. Tässä lahjana voit katsella Luiz Nazario de Liman maaleja Corithianssin paidassa, hieno mies."

Ehdottomasti elämäni paras nimipäivälahja.

Tai siis Aunenpäivälahja.

---------

Tänään soi jostain syystä Lasten liikennelaulu. Käsittämättömiä assosiaatioita.

Kyllä minäkin...

...kun kerran Hetskukin.

Siis kirjoitan jotan blogiin. Joka on hieman unohdettu. Ehkä tulee uusi blogi, ehkä tämä herää elämään. Aika näyttää.

Hetskuun verrattavaa raportoitavaa ei ole, mutta kävin tänään sentään ensimmäistä kertaa elämässäni lumikenkäilemässä, Bodomjärvellä. Ja viime lauantaina luistelemassa ja potkukelkkailemassa järven jäällä, Rantasalmella.

Niin, ja puolentoista kuukauden jälkeen asun toivottavasti uudessa kodissa, Mikkelissä, ja olen uudessa työpaikassa, myös Mikkelissä.

Maailma muuttuu vuodessa yllättävän paljon. Sen vuoden jälkeen seuraavan vuoden jälkeen se ei ehkä ole enää koskaan ennallaan.

---------

Tänään soi Samuli Putron Hoidetaan kämppä Berliinistä. No huh huh.